Thursday, 11 September 2014

A reader lives a thousand lives before he dies.



Ja taas on luettu kirjoja. Vuoden kirjoista 36/52, eli hyvältä näyttää. Nyt on edessä vaikea valinta: mitkä kirjat kannattaa raahata mukaan Itävaltaan?


Alex Capus: Léon ja Louise
Ensimmäinen sana, joka tulee mieleen, kun yritän kuvailla tätä kirjaa on 'raikas'. Ihana tunnelma, joka tempaa mukaansa rantakalliolle syömään simpukoita. Kirjan luettuani luulin jo hetken käyneeni Ranskassa. Tarina on suloinen ja perustuu kirjailijan isoisän elämään. Ostin tämän muuten kirpparilta kauniin kannen takia - kyllä kannatti.

Lue tämä jos...
Haluat romantiikkaa, mutta et siirappia.

Seita Vuorela: Karikko
Kaunis tarina, joka oli synkästä teemastaan huolimatta optimistinen. Suorastaan ahmin tämän kirjan ja se loppui aivan liian nopeasti. Ja joo, itkin, kun luin tätä.

Lue tämä jos...
Veljeni Leijonamieli itketti.

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13 ja ½ elämää
Oon lukenut tämän ekan kerran varmaan noin 10-vuotiaana ja palannut kirjan pariin lähes yhtä monta kertaa kuin Harry Pottereiden. Aivan mahtava kirja, joka jaksaa ihastuttaa aikuistakin. Yksi kaikkien aikojen suosikeistani ja nyt se löytyy vihdoinkin myös omasta kirjahyllystäni (kiitos Puotinharjun Fidan)!

Lue tämä jos..
Ei mitään jossittelua! Lue se!!! Nyt!!

Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina
Tässä kirjassa on todella rankka aihe, jolla ei kuitenkaan onneksi missään nimessä mässäillä. Kirja oli todella helppolukuinen ja luinkin sen yhdessä iltapäivässä. Kirjan lopun olisin toivonut olevan viimeistellympi. Oates on muuten julkaissut yli 40 kirjaa, tuotannosta siis löytyisi luettavaa hetkeksi.

Lue tämä jos...
haluat lukea lyhyen, mutta vaikuttavan tarinan.

Khaled Hosseini: Leijapoika
Ymmärrän totaalisesti, miksi Khaled Hosseinin kirjat ovat saavuttaneet supersuosion. Luin aiemmin keväällä Tuhat loistavaa aurinkoa, joka oli erinomainen, joten rima oli korkealla. En kuitenkaan pettynyt pätkääkään, vaan Leijapoika saattoi olla jopa parempi. 

Lue tämä jos...
haluat lukea rankan ja koskettavan kirjan.

Donna Tartt: Tikli
Tiklistä ei löytynyt parempaa kuvaa tai ehkä tämä oli vaan tekosyy saada oma pärstä tähän(kin) postaukseen. Hurjat 893 olivat ehkä hieman liikaa, mutta mitä muuta voi odottaa Donna Tarttilta, joka kuvailee pienetkin yksityiskohdat lähes maagisen tarkasti. Alussa kirja jaksoi pitää hyvin otteessaan, keskivaiheilla väsähdin ja loppu oli kovin yhtäkkiä ohi. Ei yllä lähellekään samaa tasoa kuin Jumalat juhlivat öisin, mutta en myöskään kadu tämän lukemista.

Lue tämä jos..
893 ei ole liikaa




2 comments:

  1. Leijapoika on ihana, luin sen kans just! Voit lainaa munkin hyllystä kirjoja jos multa vaan löytyy sellaisia joita et vielä oo lukenut :) Mulla tän vuoden saldo tähän mennessä 20.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Jes! Ja sä saat luettavaks ne mitkä mä valitsen mukaan. :D

      Delete

me loves comments